Sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, on kulunut tuskin päivääkään, ettemme olisi lukeneet lausuntoja tai spekulointeja Suomen tai Ruotsin Nato-jäsenyyshakemuksesta. On ymmärrettävää, että aiheesta keskustellaan. Nato-hakemuksen merkitys maamme turvallisuudelle on suuri.
Samalla on olemassa vaara, että lukuisat spekuloinnit tilanteesta tiedotusvälineissä aiheuttavat ähkyä. Tiedon yliannostuksella on olemassa kaksi puolta. Toisaalta se vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen, mutta toisaalta tässä Nato-jäsenyyshakemuksen herkässä tilanteessa saattaa varomattomat lausunnot viivästyttää hakemuksen hyväksymistä. Tässä suhteessa ensisijaisesti meillä poliitikoilla on suuri vastuu kannanotoissamme.
Koska istun ulkoasiainvaliokunnassa, jonka tehtävä on antaa ratkaiseva mietintö eduskunnalle päätettäväksi, olen pitänyt kiinni yleisesti hyväksytystä periaatteesta, jonka mukaan käsiteltäviä asioita ei kommentoida muuten kuin yleisellä tasolla. Tämä periaate on erityisen tärkeä silloin, kun asiat koskevat maamme turvallisuutta.
Oletettavasti monet kansalaiset ihmettelevät, missä vaiheessa olemme Nato-prosessia? Hallitus antoi joulukuun alussa eduskunnalle esityksen Suomen liittymisestä Natoon. Turkin ja Unkarin hyväksyntä puuttuu edelleen. Silti juridisesta näkökulmasta hallituksen esitys on mahdollista käsitellä eduskunnassa jo ennen kuin kaikki Naton jäsenvaltiot ovat antaneet hyväksyntänsä. Sen jälkeen, kun ulkoasiainvaliokunta on antanut mietintönsä eduskunnalle, valtioneuvoston yleisistunto esittelee eduskunnan vastauksen tasavallan presidentille, joka hyväksyy liittymisen ja vahvistaa liittymissopimuksen voimaansaattamista koskevan lain.
Nyt herättää keskustelua se, pitäisikö Suomen kulkea omaa tietään vai jatkaa käsi kädessä Ruotsin kanssa. Itse asiassa tämä päätös ei edes kuulu oikeudelliseen toimivaltaamme. Molempien maiden parlamentit tekevät itsenäiset päätöksensä liittymisestä Natoon ja Naton nykyiset jäsenmaat yhdessä tekevät oman päätöksensä siitä, hyväksytäänkö uudet jäsenhakemukset. Meillä on yhteinen intressi Ruotsin kanssa, ja toki Suomi luonnollisesti jatkaa jäsenyysprosessin edistämistä yhdessä Ruotsin kanssa. On Suomen, Ruotsin ja koko Naton edun mukaista, että molemmat maat liittyvät jäseniksi mahdollisimman nopeasti.
Mutta vasta, kun kaikki Naton jäsenmaat ovat ratifioineet Suomen liittymishakemuksen, ja sen jälkeen, kun on Naton pääsihteeri kutsunut Suomen liittymään Natoon, tulee Suomesta Naton jäsen.
Eduskuntavaalit lähestyvät, ja se varmasti houkuttelee monia ehdokkaita ja kansalaisia ilmaisemaan mielipiteensä asiasta. Olen kuitenkin sitä mieltä, että turvallisuus- ja ulkopoliittisista kysymyksistä ei pitäisi päättää poliittisessa huutokaupassa,jossa ihmiset paljolti keräävät pelkkiä poliittisia irtopisteitä.
Tällä hetkellä maamme turvallisuus ja tulevaisuus ovat vaakalaudalla. On jatkettava järjestelmällistä työtä Nato-jäsenyyden saavuttamiseksi. Jos mahdollista, liitymme Natoon mieluiten samaan aikaan yhdessä Ruotsin kanssa.